tiistai 15. syyskuuta 2015

"Kenestäkään muusta ei koskaan tunnu tältä"

Käsi ylös – kuinka moni jännittää joskus?

Ruudun tällä puolella pitäisi kai nostaa kaksikin kättä, olen nimittäin aikamoinen jännittäjä.

Mietiskelin elokuussa, mistä haluaisin kirjoitella syksyn aikana. Jotain, mistä voisi olla iltahiljentymisiin puheenaiheeksi, ja mielellään jotain, johon mahdollisimman moni voisi samaistua. No, oletan, että jännittäminen täyttää nämä kriteerit.

Otsikossa heitin ilmoille sitaatin, jonka oletan kenties pyörivän jännittäjien mielessä. Jos kuitenkin vastasitte sitä seuraavaan kysymykseen kättä nostamalla, väitän, että käsiä nousi useampi kuin juuri sinun kätesi. Niinpä, todennäköisesti myös kaverit jännittävät.


Mitä asioita sinä jännität?


Luulenpa, että jokainen tietää, miltä tuntuu kun jännittää. Ei kenties ruoka maistu ollenkaan, ja jännittävän asian ajatteleminen saattaa saada palan kurkkuun. Ennen esitelmää monen kädet hikoavat ja sydän tuntuu hakkaavan tuhatta ja sataa. Ehkä koko kroppa tuntuu tärisevän.

Kouluelämässä on monia jännittäjän painajaishetkiä: esitelmää ja ryhmätyötä toisensa perään, ehkä jokin uusi harrastus. Tai kenties aloitit uudessa koulussa kuten minä.


Miten selviät jännittävistä tilanteista?


Jos jätät asioita tekemättä sen takia, että jännität, todennäköisesti kadut myöhemmin. Elämä helpottuu pikkuhiljaa, kun sinnikkäästi uhmaat jännitystä. En väitä, että jännitys koskaan katoaisi. Jännittämistä voi oppia sietämään, sen kanssa voi oppia elämään, ja joskus siitä jopa on hyötyä.

Mielikuvilla ja omilla uskomuksilla on meihin ihmeellinen voima. Siksi kannattaa ennen esitelmää keskittyä siihen, että osaat asiasi ja vaikka käydä tilannetta mielessä läpi edellisenä iltana.


Voitte myös koota vartion oman jännityssurvival-listan.


Tsemppiä tulevaan!
Essi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti