tiistai 9. kesäkuuta 2015

Perillä on tuolla edessämme jossain




Olen käsitellyt tätä aihetta jo Hartauskirjassa, mutta käydään se nyt läpi vähän tarkemmin.

Kaksi partiopoikaa, Ville ja Veikka, olivat vaeltamassa. Pian heidän kulkemansa polku haarautui kahteen eri suuntaan. Villen mielestä heidän pitäisi kääntyä vasemmalle, mutta Veikan mielestä karttaan piirretty reitti käski kulkemaan oikealle. Hetken tapeltuaan asiasta pojat päättivät kääntyä Villen mukaan vasemmalle.
  
Jonkin aikaa kuljettuaan pojat huomasivat olevansa eksyksissä. Ville pyysi Veikalta anteeksi käskiessään tappelun muodossa heidät harhaan. Pojat palasivat takaisin risteykseen ja kääntyivätkin tällä kertaa oikealle. 

Ville siis pahoitteli suustaan päästämiään sammakoita ja itsepäisyyttään eli katui. Mutta vasta suuntaa vaihdettuaan eli parannuksen tehtyään pojat eivät enää olleetkaan eksyksissä. Miksi parannuksen teko on yhtä tärkeää - ellei jopa tärkeämpää - kuin katuminenkin?



Samanlaisia tilanteita tapahtuu arkielämässä melkein joka päivä, oletteko huomanneet samaa? Joskus riitaannumme ystävieni kanssa pahasti ja sanomme pahoja asioita toisistamme. Silloin anteeksipyytäminen on tärkeää, mutta ennen kaikkea lupaus siitä, ettei enää hauku toista. Mutta tarkoitan nyt niitä ihan pieniä arkisia juttuja, joita ei välttämättä osaa edes ajatella.

Aina tullessani kiireisenä kotiin, potkin kengät eteisen lattialle muiden kenkien joukkoon. Ja aina äiti valittaa, miksi olen taas jättänyt kengät rumasti muiden kenkien päälle. Ja aina minä vastaan, että sori vahingossa. Ja aina joudun menemään takaisin eteiseen järjestelemään kengät siististi riviin. 

Tämä sama on toistunut ehkä 823512478254123898632 kertaa!

Ja joka ikinen kerta olen joutunut näkemään ylimääräistä vaivaa siihen, että pahoittelen ja menen järjestämään kengät paremmin. Miksen siis vain opi laittamaan kenkiä heti sisälle tullessani siististi?

Se vaatii vähän vaivaa ja viitsimistä, ehkä aika paljonkin. Mutta mahdotonta se ei kyllä ole :D

Vartioilloissa voisi pohtia yleisesti katumusta ja parannuksen tekoa. Tämän keskustelun voi pitää joko täysin maallisella tasolla tai vielä uskonnolliselle ulottuvuudelle, ihan miten itse tykkää. Lopuksi jokainen voisi miettiä vielä jonkun oman paheen/huonon tavan, johon aikoo tehdä muutoksen.

kesäterkuin lauraa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti